Final Countdown

No niin nyt matka on tullut siihen pisteeseen, etta haiken tunnelmin saatamme blogin paatokseen. Ollaan saavuttu uskomattoman Ko Changin viikon jalkeen Bangkokiin Khao San Roadin kaaokseen.

Changilla koettiin todella ikimuistoinen viikko. Viikkoon sisaltyi uskomattoman ihania uusia ystavia, tiukkoja brunia, kosteita iltoja ja vielakin pahempia darroja. Voi ihan hyvalla omallatunnolla sanoa, etta ikava saarelle on nyt jo kova.

Hyvin haikeat fiilikset tulee myos tata blogia kirjoittaessa, silla matkalla on ehtinyt tapahtua niin paljon. Matkustuskilometreja on takana tuhansia ja muistoja vahintaan yhta monta. Tuntuu aivan mielettomalta muistella matkamme alkutaipaleita, jossa kaksi ihan pihallaolevaa untuvikkoa seikkaili Bangkokin kaaoksessa. Nama hetket tuntuvat niin kaukaisilta, etta valilla tuntuukin etta kyseessa olisi aivan eri trippi. Matka on rikastuttanut poikien ajatusmaailmaa ja maailmankasitysta avaten himon uusille tripeille ja uusille ennennakemattomille kokemuksille.

Paljon ollaan opittu, mutta paljon on viela oppimatta. Uskoisimme, etta kotiinpaluun jalkeen Suomen loskaisilla kaduilla dallailee pari kaveria, jotka katselee maailmaa eri silmin. Kuten voitte loppufiilareista huomata matka on ollut niin sanoinkuvaamatonta, etta voimme hyvin rohkaista aivan jokaista bloginlukijaa elamantilanteesta riippumatta varaamaan oman matkansa kohti tuntematonta suuruutta.

Nama viimeiset paivat Bangkiksessa ennen Joonan paluuta arkeen vietetaan tiukasti shoppailun parissa. Mukaan olisi myos tarkoitus mahduttaa tyypillisia thaikkuperinteita, kuten thainyrkkeilya legendaarisella Lumpineen stadiumilla ja auringonottoa hotlamme kattopoolilla. Viime yona meilla oli majoituksena hirvea sikala, jonka huoneen hajut saa vielakin melkein pirjon parahtamaan huulille. Tietenkin pitaa myos kokea thaihieronta ennen uuvuttavaa kotimatkaa, vaikkakin Mikalla se odottaa vasta parin viikon golfailujen jalkeen.

Matka ei tietenkaan olisi ollut niin mahtava ilman luotettavia tukipilareita. Tarkeimpina tukipilaireina toimi Tatun&Nonnun tietotoimisto ja eritoten matkan alkutaipaleella Lauri Ollin kokemuksella kerrotut vinkit. Iso kiitos erityisesti naille, silla vinkit tekivat matkasta helpomman! Siltikin melkein isoin kiitos menee jokaiselle blogin seuraajalle ja kommentteja kirjoittaneille. Te annoitte meille ilon paastaa runosuonemme valloilleen ja ilahduttaa teita uusilla teksteilla.

Vaikkakin matka on ollut uskomattoman hieno, on omalta osaltaan hienoa nahda laheiset ja kaverit pitkasta aikaa. Nyt pojat ja blogi hiljenee viimeisen kerran. Tehtiin haaveista totta...

Back to Thailand

Retkikunta on saapunut takaisin thaikkujen paratiisisaarille. Hanoi syvaporattiin lapi 3 paivassa ja kulttuuriannos oli kaikinpuolin tyhjentava.

Hanoin kulttuuripaketti aloitettiin menemalla hoa la prisoniin, jossa jopa John McCain on majaillut. Kulttuuriplajaysta jatkettiin menemalla jarkyttavaan water puppet showhun, jossa rumat marjonetit pomppivat ympariinsa. Seuraavana paivana mentiin katsastamaan Museum of Ethnology, josta ei ilman pienta spedeilya saatu juuri mitaan kateen (loydettiin nimittain ihan mieleton rakennus hienoine patsaineen :D). Viimeiseksi namupalaksi jatettiin Museum of Literature, jota Lonely Planet suositteli kirjassaan Hanoin Must see -kohteena. No kaytannossa parasta, mita tasta jai kateen oli mielettomat posekuvat geishojen kanssa. Meidan yhteispose geishojen kanssa taisi jopa tarttua parin muunkin canonistin muistikorteille ;) Nama pari kohdetta hienoine fotoineen meinasi jaada nakematta, silla surullisenkuuluisassa water puppet showssa tajuttiin, etta lauantain sijasta olikin perjantai ja lento ei siis lahtenytkaan viela seuraavana paivana.


No kumminkin 15pv Viettiksessa tuli tayteen ja matka flygarikentalle mentiin totutussa vesisateessa, joten maan vaihto enemman kuin paljon poitsujen mieleen.


Thaimaan heat oli kasinkosketeltavissa jo Bangkiksen lentokentalla. Kaaostielta bongattiin liput thaikkujen east coastille kohti Ko Changia, jota Saijan isobroidi Tatu meille lampimasti suositteli. Paikka olikin juurikin niin mahtava, mita tatu oli sanonut! Loydettiin mahtava bungkkis vain noin 7m paasta meresta. Kummallakin on jopa oma double bed, jossa jyllata. Paivat on kuluneet viimeisia brunia vastaanottaessa ja illalla bissea vetaessa. Ollaan oltu myos hyvin tuttu naky iltaisin poolipoydan aaressa Cats Baarissa. Baarin staff koostuu mielettoman mahtavista ihmisista, joihin tuskin oltaisi tutustuttu ilman Tatun ja Nonnun tietotoimiston tipseja. Lammin kiitos tasta! Toissapaivana vuokrattiin kayakki, jolla sorvattiin autioille lahisaarille. Ne ei todellakaan olleet niin lahella kuin kuviteltiin! Tuloksena hapoilla olevat musclet ja vasyneet miehet. Illalla pojilla oli paha rasti edessa: vaihtaako maisemaa pariksi paivaksi Ko Sametille vai levytellakko taalla aina loppuun asti ennen bangkiksen final shoppinggeja. Valittiin Ko Chang ja tanaan olikin jo skoba alla. Kaytiin jopa viemassa yksi cats baarin staffista kokeilemaan golfin saloja. Taalta tosiaan pystyi loytymaan golfrange, jossa pojat ovatkin jo muutamaan kertaan palloja linkoilleet. Tanaan linkos myos yksi lapa, josta vastineeksi 8e lasku.


Vietetaan taalla viela mahtavaa aikaa ennen kuin su siirrytaan 4pv shoppingtourneelle. Nyt kohti illanviettoa. Kettu kuittaa.

Vietnam part II (Hoi An, Danang, Hue, Halong Bay, Hanoi)

Uusi paiva ja uudet arskat. Aamutuimaan munamankelit alle ja rannalle, vaikkakin hanurissa tuntuu viela edellispaivan kivisatulat. Paikanpaalla hitmonlee oli taas valtaisa (lamminta oli :)) Rantakadulta mukaamme tarttui myos naurettavan halpoja rantakleddeja.

Hoi Anin kiertelyyn ehdottamasti chillauttavin vaihtoehto on ihan basic tsyga. Perustaksin sijaan pyoraily paikallisten tavoin loppumattoman vakimassan seassa tuo uudenlaista fiilista. Eihan se nimittain ihan normijuttu ole, etta pyoria ja mopoja puskee tuhottamasti joka suunnasta. Vastapalloon tulevat autot ja tiellepomppivat kavelijat tuovat viela oman pikkulisansa kaaokseen. Illalla pienena yllatyksena Joonalle uusi merkinta ansioluetteloon. Talla kertaa 39,5 asteen kuume plus muut herkut ja antibioottikuuri tulille.

Liput oli jo kumminkin varattu ja Joonakin viela hengissa, joten aamusta tunnin bussimatka Danangiin. Danangista valittiin vahan parempi huone hyvilla telkkarikanavilla ja minibar-herkuilla, jossa Joona kuosittikin koko paivan peiton alla. Mika puolestaan hyppasi mopotaksin kyytiin ja lahti tutkimaan surffispottia, joka loytyikin 10km paasta China Beachilta.


Seuraavana aamuna koettiin ihme recoveraus ja kuumeen sijasta surffilauta kadessa kohti aaltoja. Mikankaan ei siis tarvinnut yksin pannutella aaltojen lomassa. Koko paivahan siela vierahti. Siistia hommaa, vaikka ei mitaan osattukaan. Talla kertaa aallot veivat pojista voiton ja parhaaksi suoritukseksi noteerattiin pari sekuntia laudan paalla plus muutamat hyvat mustelmat. Iloa kumminkin riitti!


Illalla pahkailimme siirtymista Hueen. Respan tytto tarjosi turistibussia respan edesta, mutta toiminta rupesi pojista tuntumaan liian pakettimatkalta. Aamulla siis juna-asemalle ja perus 3h venailun jalkeen koettiin todella mahtavat maisemat paikallisjunasta. Juna luikerteli vuorten rinteilla ja 109km matkaan kului viela toiset 3h. Kuitenkin todellakin kokemisen arvoinen setti!


Ensinnakin Huessa ehdittiin olla aivan liian vahan aikaa, koska haluttiin nahda myos kuuluisa Halong Bay limestonecliffeineen. Huessa kaytiin kurkkaamassa forbidden purple citya, jossa keisari Nguyen muunnoin asusteli ja hallitsi valtakuntaansa. Paikka meni historiaan tutustuessa ja paastiin nakemaan jopa keisarin valtaistuin, joka muuten salakuvattiin ;) Illalla sit taasen pastiin tutustakin tutumpaan night sleeper-bussiin. 15h almost non stop ridetysta kohti Hanoita. Tahan viela kylkeen 3h bussimatka Halong bayhin niin ai etta berberit olivat taas koetuksella.

Halong Bayn satamasta pienen vaannon jalkeen buukkasimme itsemme parin paivan tripille, jossa seilailimme limestonekallioiden lomassa. Yokin paastiin viettamaan laivassa. Matka oli siina mielessa todella mieleton, etta tutustuttiin moniin todella mukaviin ihmisiin, vaikkakin matka oli todella huonosti jarjestetty / aikataulutettu. Mieliin tuli vaistamattakin Suomen rakas armeija ja kaikki kustiin, mika oli kustavissa. Onneksi mahtavat ihmiset, uskomattomat maisemat ja muutamat huurteiset hamartyvalla laivankannella auttoivat tunnelmaan paasyyn.


Nyt sitten istutaankin Hanoissa pienen hotellin aulassa olevalla ainoalla koneella napsyttelemassa tata blogsteria :) 12 paivassa ollaan edetty etelan HCMCitysta aina tanne Hanoihin saakka. Kilometreja on siis taakse kertynyt vajaat 2200 kilometria! Yobussit ovat toimineet moitteettomasti, joten paivasaika ei ole kulunut turhaan matkusteluun. 2 viikkoa on todellakin liian lyhyt aika Vietnamin edes nopeaan koluamiseen, joten suosittelemme lampimasti viisumin hankkimista jo etukateen, silla singaporessa siihen olisi mennyt 5 paivaa. Ylihuomenna palaamme takaisin thaikkuihin ja testaamme viela parit saaret viimeistellen brunan tummuuden ;)

ps. Lisattiin kuvat vihdoin myos edelliseen tekstiin

Vietnam - HCMC, Nha Trang, Hoi An

Retkikunta on nyt viettanyt 5 paivaa Vietnamissa ja bussissa on viihdytty jo 1000km:n edesta. Tosin paivia ei matkustamiseen ole kaytetty vaan matkat on rouhittu mukavasti tai ei niin mukavasti yobusseissa. Penkit on tosiaan miltei makuuasennossa ja suunniteltu 150 senttisille sankareille, joten meille luxusta ei ollut tiedossa.


Ho Chi Minh City eli entinen Saigon toimi ekana rastina. Sen verran kovassa biitsin tarpeessa oltiin, etta jouduttiin buukkaamaan hotla, jossa oli kattopooli. Siella pari tuntia levyteltyamme fiilikset kirkastuivat, silla aurinkoa ei kaupunkiturneiden takia oltu liiemmin saatu. HCMC on yksi Vietnamin isoimmista kaupungeista ja tunnettu myos historiallisesti. Taman johdosta pojat paattivatkin maistaa pienia historiallisia makupaloja. Ensiksi kertailtiin intin saloja kaymalla sotamuseossa, joka kasitteli Vietnamin sotaa, jossa Jenkit naytteli isoa osaa. Nahtiin niin jenkkien pommeja kuin helikoptereitakin. Kaytiin kurkkaamassa myos karuja Tiger Cagesien vankiselleja. Sinne ahdattiin poliittisia noin 15 poliittista vankia 4 neliometriin! Aika karua vai mita? Kaytiin kurkkaamassa viela Reunification Palace, jonka porteista pohjoiset panssarivaunut puskivat sisaan ja samana paivana Saigon antautui.



Kaksi paivaa Saigonia ja yobussiin. 11 tunnin matkasta $6 eli ei huono diili. Aamulla paasimmekin jo maistelemaan Nha Trangin turistikohteen antimia. Matkasta aivan hajalla, silmat aivan sirpaleina loydettiin melko nopeasti siisti kuuden dolsun hotlahuone. No pojilla oli tietenkin kova hinku biitsille pitkasta aikaa. No vettahan sielta taivaalta tuli! kiitos! Ja sit ei muuta kun uutta suunnitelmaa ja uus plani olikin mutakylpyla! Noin neljalla egella lilluttiin noin puol tuntia mudassa, jonka jalkeen 5min hydroterapia tunneli. Taman jalkeen oli viela puolen tunnin sessiot kuumavesialtaassa. Aijai etta oli relaksoitunut olo! :) Voisi muuten kertoa, etta kylpylassa oli hiukan outo fiilis kun kaikki muut asiakkaat oli pareja ja me temmellettiin siella kahdestaan mudan keskella :D


Illalla tehtiin soppari, etta jos seuraavana paivana ei aurinko paista poijjaat lahtee eteenpain. No niinhan siina sitten kavi ja seuraavana aamuna yobussiliput varattiin ja edellisesta kerrasta viisastuneena paikat edesta ja alhaalta. Toisin kuin edellisella kerralla jolloin patsasteltiin bussin takapenkilla kakkoskerroksessa. Matkalla saimme taas kokea uskomattomia fiiliksia, kun yollisella vuorenrinnetiella saimme nauttia merelta kajastavasta uskomattomasta valomeresta, jonka aiheutti lukuisat pienet kalastajaveneet. Tama kaikki yhdistettyna kirkkaaseen taysikuuhun ja Ipodin herkkaan tarjontaan. Muutama tunti myohemmin oltiinkin jo jalat hajalla toivomassa bussimatkan loppumista. Sen verran ahtaat oli puitteet.

Aamulla saavuimme tanne Hoi Anin auringonpaisteeseen. Lahin biitsi on 4km paassa, joten paatimme nasauttaa siis pyorat alle ja polkasta paikalle. Erityisen hyvana lisahuvina toimii paikallisten tylyttaminen nopeuskisoissa, jossa pojat singahtavat Lance Armstrong reisineen voitosta voittoon ;D Biitsi oli loistava ja paikka tuntuu muutenkin todella mukavalta, joten vietamme tovin taalla. Nyt siirrymme illan viettoon! Joutuu varmaan napsasemaan parit huurteiset, silla hintaahan naille kertyy noin 20 senttia tsibale.


Ps. Oli muuten pojilla hymy herkassa, kun lentokentalla Joona vaihtoi noin 250egea vietnamin dongeihin. No dongejahan sit tuli 5 700 000 ja nippu tietenkin 50 000 lappusina eli ihan sieva nippu.

Singapore

Tanaan saavuttiin Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn. Kaikennakosta on tapahtunut ja pari uutta maata bongattu, joten lienee pienen blogitekstin paikka.


Viidakosta selvittiin ja paikallinen teefarmi testattiin. Ohjattu touri kesti noin viitisen tuntia ja varsinkin viidakko-osuus oli jonkuntyyppinen pettymys. Taman johdosta touri taaksejatettyamme lahdimme hakemaan omaa linjaa viidakkoon. Lahettiin testailemaan vahan omia jungletrekkeja ja loydettiinki melko tiukkoja aarniometsia, jossa kiipeilytaidot oli koetuksella. Pienia perushaavoja lukuunottamatta trekki meni ihan jees.



Cameron Highlands paikkana toi savayttavia kokemuksia, mutta paikan jaakausi siivitti pojat lahtemaan kohti alankojen lampoa ja hupparit on laitettu taas visusti rinkan pohjalle. Seuraavana aamuna saadettiin taas huolella ja kyosti kalliokin meinasi tulla kylaan eli suomeksi sanottuna tekopippeli otsassa :) Herattiin aamulla kukonlaulun aikaan, mentiin bussiasemalle ja simpsalapim! bussi taynna. Jokerit kiittaa! Siita sitten uutta suunnitelmaa ja pienen kyselyn jalkeen paikallisbussilla mainroadille, josta sitten varattiin bussi aina Singaporeen asti. Bussissa siis yhteensa namukkaat 11h! Kaiken lisaksi singiksen rajalla bussikuski jatti meidat oman onnemme nojaan, josta sitten ilman paikallista valuuttaa hetken saadettyamme taisteltiin perille.

Singaporen kalleus naytti heti kyntensa, kun eka yo vaannettiin kauheassa sikalassa. Huoneen pahin puoli oli tajunnnanrajayttavat royal flamet. Loput yot vietettiin sitten hiukan paremmassa ja halvemmassa hotlassa, joka on kuuluisa myos tuntiveloituksistaan ;) Naitakin nahtiin ja hymyhan parahti kasvoille. Hintaa yolta n. 24e.


Singaporessa tuli vietettya 4 yota. Aika kului ostoskeskuksissa pyoriskelyyn ja mielettomaan saatamiseen vietnamin viisumeiden kanssa, joita ei sitten ikina saatu. No Suomen kansalaisina kuitenkin 15paivan oleskeluvat vaikkakin jouduttiin hommaamaan jo liput vietnamista pois, jolla pystyttiin todistamaan oleskelunpituus. Nain ollen taskusssa majaileekin jo liput Hanoista Bangkikseen 22.pva. Lennot Singaporesta HCMCityyn 35e perseelta ja Hanoista Bangkikseen 57,5e.

Muuten bongattiin jo ekana iltana Singiksessa Singaporen yliopisto (SMU), jonka tilat ja meininki naytti sen verran rouheelta etta ei tieda vaikka parin vuoden paasta suomesta olisi pari ylimaaraista vaihtaripoikaa. Paastiin nakemaan jotkut koulunpippalot ja jonkun aikaa juteltuamme saimmekin jo paikalliselta opiskelijalta kutsun tulla vaihtoon SMU:hun.


Huomenna olisi tarkoitus lahtea kohti Nha Trangin rantoja, mutta vietnamista lahemmin ens kerralla kun kokemuksia saadaan pankkiin.

The Big KL

Kuala Lumpurin savut on nyt taaksejaanytta aikaa ja retkikunta on saapunut Cameron Highlandsin viidakkoylangolle. Talla hetkella suunnat tuntuu olevan melko sekaisin, silla etelansijasta palattiin 4h pohjoiseen. Eilen ei ollut edes mitaan hajua mihin tanapaivana eksytaan ja klo 1 yolla saimme idean lahtea tutkimaan viidakon saloja. Kaukaisena ideana siintaa lahto parin paivan paasta jungle railwayta pitkin aina singaporeen asti. Saa nahda mita tapahtuu ;)

KL here we are. Semipitkan bussimatkan jalkeen loysimme itsemme Pudurayan bussiterminaalista, josta lahettiin tykittelemaan kohti Golden Triangelin ydinta. Ekan kerran koko matkan aikana satoi vetta! Bussista ulos astuttuamme trooppinen ilmasto iski pain naamaa. Hiki valui taas ja KFC:n hampurilaisten kautta haettiin vauhtia. Hotlan loydettyamme alkoikin hoodien nuuskiminen. Suunnattiin melko suoraan Petronasin Twin Towerseille (maailman korkein kaksoistorni) ja saatiinkin kuulla, etta ainoa tapa paasta torniin on aamuinen jonotus ilmaislipuille n. klo 8 reika reika. Pieni pettymys tosin oli, etta lipuilla ei paassyt kuin 170m:n korkeudessa olevalle sillalle, joka yhdistaa tornit. Tornithan on kummiskin 452m korkeat ja huipulle oltiin kovaa menossa! Onneksi kumminkin saatiin katsoa aivan mieleton mainosleffa 3d laseilla ;) Joona yritti myos salakuljettaa Leathermanin torniin, mutta matka katkesi jo turvatarkastukseen. Kumminkin letukka sailoon ja miehet torniin.



Pari paivaa kuluikin KL:ssa eri ostoskeskuksia kierrellessa ja kaytiin myos Petronasin tornien ohella maailman 4. korkeimmassa teletornissa. Nyt paastiin sentaan jo 270m korkeuteen. JIPPIAIJEE! Samoilla lipuilla kaytiin myos spedeilemassa winter parkissa. Tiedetaan siis taas milta se talvi tuntuu! ;) Pieni on taas maailma, kun Koh Taon sukelluskurssilla tapaamat sallit puskivat KL:n kaduilla vastaan. Kuulumiset vaihdettiin ja tiet erkanivat jalleen.


Tanaan tosiaan 4h takaisin pohjoiseen Cameron Highlandsin ylangoille. Mesta sijaitsee siis n. 2000m korkeudessa ja tanne tultiin viidakon lapi mieletonta serpentiinitieta pitkin. Huomiseksi varattiin puolipaivatrippi, missa kaydaan vahan dallaamassa viidakossa ja teeplantaaseilla. Ehka yhdet teekupposetkin kohotetaan viereisen pellon yrteista. Ehka ehditaan kylan ainoan golfkentan rangekin bongata, jos ei eksyta viidakkoon ;)

MALESIA - Langkawi, Penang

Sesam! Uusi maa ja uudet kujeet. Ollaan paasty jo Langkawin-saaren kautta Penangin hoodeille. Huomenna meidat voi jo bongata KL:n kaksoistornien huipulta.

Rajanylitys tapahtui leppoisissa merkeissa. Ilman viisumeita passeihin lavahti 15pv:n oleskeluluvat. Lautalla paastiin perille, mutta tuttuun tapaan aikataulut haukkasi aika pahasti. Langkawin laiturilta otettiin yhteistaksi norjalaisten kanssa Pantai Cenangin biitsille. Hintaa 30min matkalle 1,5e each.

Paikan paalla isoin probleema oli kiinalaisten uusivuosi. Hieno juhla! Puolet guesthouseista kiinni, lopuissa mikali edes tilaa korkeammat hinnat. Rinkat selassa ja hiksa valuen vaellettiin guesthousesta toiseen ja vakkari vastauksena Full Full. Paikka kumminkin saatiin ja kallis semmoinen (jopa 20e/yo). Paiva biitsilla, illalla 125cc skoba alle ja baanalle. Tosiaan kummallakaanhan ei pratkakorttia ole, mutta pyora saatiin silti alle. Pienia kuumotuksia saatiinkin heti 2km:n paassa olevasta ratsiasta. Low-rider skootterilla kummiskin pompittiin lapi ja loydettiin mestat seuraavaa aamua varten. Pimealla tiella yhtakkia eteenpomppivat apinat oli myos jees :)

Varsinainen ilta meni mehukkaasti Joonan synttareita viettaessa. Ekat otettiin suomalaismerkeissa ja loppuillasta tutustuttiin brittilaiseen baarinomistajaan, jonka jalkeen nintendo Wii kapulat sauhusivat handyissa.


Seuraavana aamuna paraytettiin vesiputousten kautta Cable car:ille. Laite oli siis gondolihissi, jolla kivuttiin yli 100m korkeudessa vuoren huipulle. Melko hulppeat nakymat!


Sitten olikin taas aika lahtea etelammaksi ja laiva totuttuun tapaan myohassa. Kiinalaisten kaytostavat olivat hyvat niin kuin tavallisestikin eli haslaykselta ja tunkemiselta ei voinut valttya. Perille paastiin 11 aikaan illalla ja saaresta ei ollut hajuakaan. Satamasta taksi Penangin Georgetowniin, josta viiden eri hotlan kautta bongattiin vapaa bunkkausmesta Little Indiasta. Paikasta sen verran, etta sielta loytyy mieleton chinatown ja paikka on hyvin tunnettu monikulttuurisuudestaan. Paikassa on tyyliin kaikki uskonnot ja rodut edustettuina, mutta silti paikassa vallitsee melko rauhallinen ilmapiiri.


Kaupungin koluaminen lahti kayntiin isoimmasta ostoskeskuksesta ja pojat loysivatkin kauan odotetut kultaiset kaaret sitten Hua Hinin. Voidaan sanoa, etta Big Macit tosiaan maistuivat aamupalalla yhta hyvilta kuin aina ennenkin! Ja ei ollut muuten paivan ainoa vierailu kultaisissa kaarissa. Pienta huvitusta saivat myos pelihallin pojat, kun joonan piti kokeilla onko voimat tallella ja nuijasi voimamieslaitteessa maxit. Illemmalla kavastiin katsastamassa paikallinen nahtavyys, jossa mentiin koysiratajunalla jyrkkaa rinnetta pystysuoraan ylospain. Ylhaalta nakyi koko kaupunki mahtavassa iltavalaistuksessa. Ihan 2,5h odotuksen arvoinen case.


Ipodit lataukseen ja aamulla aikasin ylos kohti 5h bussimatkaa Kuala Lumpuriin.

Ps. Teksti piti julkaista jo eilen, mutta hotlan aulassa tuli mutkia matkaan. Viereikkain oli kaksi konetta ja toisella joku paikallinen sankari pystyi aivan estottomasti katsomaan pokea koneelta. No voitte vain arvata miten pokka piti siina tilanteessa. Hetken siina yritettiin, mutta jonkin aikaa repeiltyamme mikalta petti pokka aivan taysin ja hetken paasta joonakin syoksyi perassa huoneeseen. Tuloksena mieleton naurunkohtaus. Semmoisia nauruja ei olla kylla hetkeen saatu!

Viikon foto: Vasynyt matkaaja